Nyt on vihdoin se suuri päivä, jota olen odottanut. Vaikka
sanotaan, että voitto ei ole tärkein, on se kuitenkin kaikkien tavoite kun
kilpailemassa ollaan. Eihän kukaan tullut tänne pitämään yllä vain kivaa
kisa tunnelmaa. Kilpailemassa me täällä olemme. Aikaisemmin olen voittanut vain
itseni, mutta tänään se ei riitä. Taso on liian korkea siihen, että olisin vain
hyvä, tänään minun täytyy olla paras.
Lämmittelin raajojani kentän laidassa ja seurasin
katseellani muita juoksijoita tekemässä omia harjoituksiaan. Minulla oli selkeä
mielikuva jokaisesta kilpailijasta. Olin jo melkein varma siitä, kuka tulisi
pärjäämään ja kuka ei. Teen saman kaikissa kilpailuissa, vertailen vastustajia
ja suunnittelen kilpailun kulun etukäteen. Joskus olen jopa onnistunut
arvaamaan tulokset lähes tulkoon oikein. Itseni sijoitan aina ensimmäiseksi, niin myös tänään.
Tänään tahtoni voittaa, on suurempi kuin koskaan.
Kuulin ilmoituksen, että kilpailumme alkaisi hieman myöhässä. Ei kuitenkaan mennyt kovin pitkään, kun meidät ohjattiin jo kilpailu paikalle. Joku kävi vielä tarkastamassa, että kaikki on varmasti paikalla ja oikeilla radoilla.
Katsoin maaliviivaa tarkasti, keskityin vain siihen. En koskaan ajatellut matkaa jonka juoksen, vaan sitä, missä maaliviiva on. Näin sain matkani tuntumaan lyhyemmältä, ja itseni uskomaan, ettei sadan metrin juokseminen vie niin paljon aikaa, mitä se on aina ennen vienyt. Aika jonka olen aikaisemmin sataan metriin käyttänyt, tuntuu nyt naurettavan pitkältä, ja olen varma siitä, että tänään, tässä kilpailussa, tässä tilanteessa, juoksen uuden ennätyksen.
Kaikki on valmista kilpailua varten. Jokainen kilpailija on valmiina lähtöasennoissa. Nyt en enää ajattele turhia tai yhtään mitään muutakaan, odotan vain lähtölaukausta ja sitä, että saan juosta. Lähettäjä aloittaa, enkä kuule enää mitään muuta. Keskityn ainoastaan tähän hetkeen ja olen valmiina lähtemään.
Hengitin syvään ja tuijotin maaliviivaa. Siinä se on, eikä kauemmaksi mene. Nyt minun tarvitsee enää juosta sinne ensimmäisenä. Voisiko tehtävä olla tämän helpompi? Ehkä, jos minulla ei olisi vastustajia, mutta niistä pääsee eroon ajatuksen voimalla.
Lähettäjä ampui lähtölaukauksen ja sillä sekunnin sadasosalla olin jo liikkeessä. Tunsin jokaisen liikeen mikä kehossani tapahtui. Joka kerta kun ponnistin itseni maasta irti, tiesin liikkuvani eteen päin, ja joka kerta kun putosin takaisin maahan, tiesin, että pääsen taas ponnistamaan itseni maasta irti ja eteneväni jälleen.
Pian olen maalissa ja kun olen siellä, minun ei tarvitse enää juosta. Tämä ajatus saa minut juoksemaan yhä innokkaammin ja juostessani nopeammin tiedän saavuttavani tuloksia ja samalla tahtoni voittaa kasvaa entisestään. Matkani ei ole enää pitkä. Mutta saavutanko mitään? Saavutanko pelkästään yhden mitättömän tavoitteen, vai saanko tästä tavoitteesta pidemmäksi aikaa jonkinlaista onnea? Juoksuni järki on kuitenkin vain koko ajan paremman tavoittelemisessa. Koskaan en pääse loppuun, vaikka maaliin olen juossut monia kymmeniä ja satoja kertoja.
Jälleen yhden kerran olen maalissa. Ensin iloitsen, mutta sitten muistan, että kilpailu on nyt ohi ja minulla on edessäni jälleen uusi kilpailu ja päämäärä.
Kuulin ilmoituksen, että kilpailumme alkaisi hieman myöhässä. Ei kuitenkaan mennyt kovin pitkään, kun meidät ohjattiin jo kilpailu paikalle. Joku kävi vielä tarkastamassa, että kaikki on varmasti paikalla ja oikeilla radoilla.
Katsoin maaliviivaa tarkasti, keskityin vain siihen. En koskaan ajatellut matkaa jonka juoksen, vaan sitä, missä maaliviiva on. Näin sain matkani tuntumaan lyhyemmältä, ja itseni uskomaan, ettei sadan metrin juokseminen vie niin paljon aikaa, mitä se on aina ennen vienyt. Aika jonka olen aikaisemmin sataan metriin käyttänyt, tuntuu nyt naurettavan pitkältä, ja olen varma siitä, että tänään, tässä kilpailussa, tässä tilanteessa, juoksen uuden ennätyksen.
Kaikki on valmista kilpailua varten. Jokainen kilpailija on valmiina lähtöasennoissa. Nyt en enää ajattele turhia tai yhtään mitään muutakaan, odotan vain lähtölaukausta ja sitä, että saan juosta. Lähettäjä aloittaa, enkä kuule enää mitään muuta. Keskityn ainoastaan tähän hetkeen ja olen valmiina lähtemään.
Hengitin syvään ja tuijotin maaliviivaa. Siinä se on, eikä kauemmaksi mene. Nyt minun tarvitsee enää juosta sinne ensimmäisenä. Voisiko tehtävä olla tämän helpompi? Ehkä, jos minulla ei olisi vastustajia, mutta niistä pääsee eroon ajatuksen voimalla.
Lähettäjä ampui lähtölaukauksen ja sillä sekunnin sadasosalla olin jo liikkeessä. Tunsin jokaisen liikeen mikä kehossani tapahtui. Joka kerta kun ponnistin itseni maasta irti, tiesin liikkuvani eteen päin, ja joka kerta kun putosin takaisin maahan, tiesin, että pääsen taas ponnistamaan itseni maasta irti ja eteneväni jälleen.
Pian olen maalissa ja kun olen siellä, minun ei tarvitse enää juosta. Tämä ajatus saa minut juoksemaan yhä innokkaammin ja juostessani nopeammin tiedän saavuttavani tuloksia ja samalla tahtoni voittaa kasvaa entisestään. Matkani ei ole enää pitkä. Mutta saavutanko mitään? Saavutanko pelkästään yhden mitättömän tavoitteen, vai saanko tästä tavoitteesta pidemmäksi aikaa jonkinlaista onnea? Juoksuni järki on kuitenkin vain koko ajan paremman tavoittelemisessa. Koskaan en pääse loppuun, vaikka maaliin olen juossut monia kymmeniä ja satoja kertoja.
Jälleen yhden kerran olen maalissa. Ensin iloitsen, mutta sitten muistan, että kilpailu on nyt ohi ja minulla on edessäni jälleen uusi kilpailu ja päämäärä.
