Johdanto

Projektini tekstit kertovat aiheesta päämäärä. Valitsin aiheen, koska se tuntui itselleni läheisimmältä ja muutenkin kirjoittaminen päämäärästä kuulosti mielenkiintoiselta, kaikkein helpoin se ei loppujen lopuksi kuitenkaan ollut. Ajattelin päämäärän koskevan vain tulevaisuutta ja suuria haaveita, jotka sijoittuvat lähinnä kauas, sinne mihin ei vielä tarvinnut osata ajatella. Tekstien kirjoittaminen oli jollain tapaa hiukan hämmentävää, koska en itsekään ollut aivan varma siitä, mitä päämäärä on.

                             Ensimmäinen teksti on tilannenovelli, joka kertoo yksittäisestä tapahtumasta, jossa päämäärä on tärkeässä osassa. Novelli kertoo omalla tavallaan eräästä päämäärän muodosta ja siitä, missä sen olemassa olon voi huomata. Toisessa tekstissä olen kertonut itse päämäärästä, niin sanana kuin ajatuksenakin. Mitä kaikkea päämäärä voikaan sitten tarkoittaa. Pohdiskelevasta asiatekstistäni tähänkin kysymykseen löytyy monta erilaista vastausta. Viimeinen teksti on kirjoitettu Kari Hotakaisen kirjoittaman Juoksuhaudantie –kirjan pohjalta. Tekstissä esittelen kirjan päähenkilön, jolle päämäärästä on tullut suuri pakkomielle.

Juoksuhaudantie

 

Matti Virtanen

Matti Virtanen on tyypillinen suomalainen perheen isä Helsingistä. Hän kutsuu itseään kotirintamamieheksi, jonka asema kotona on tasa-arvoinen. Hän tekee kotitöitä siinä missä vaimonsakin. Matilla on myös lapsi. Vaimon koko aikainen kireys ja julmuus Mattia kohtaan saa kuitenkin Matin tekemään kohtalokkaan virheen. Aikaisemmin aina niin kiltti ja huomaavainen Matti lyö vaimoaan eikä tämä suostu hyväksymään, saati antamaan Matin tekoa anteeksi. Matin vaimo lähtee heidän lapsensa kanssa ja jättää Matin yksin.

 Matista tulee yksinäinen mies ilman ystäviä ja perhettä. Matti haluaa kuitenkin pitää elämässään jonkinlaisen järjestyksen ja keskittyy työhönsä sekä juoksuharrastukseensa. Juostessaan Matti ajautuu omakotitaloalueelle, jossa tavalliset perheet näyttävät elävän hyvin onnellista elämää. Yhtäkkiä Matti muistaa entisen vaimonsa haaveen, omakotitalo ja oma piha. Silloin haaveesta tuli myös osa Mattia.

Matti alkaa elää elämäänsä haaveensa mukaan, täysin sen ehdoilla. Hän tarvitsee omakotitaloon paljon rahaa ja rahan eteen hän joutuu tekemään paljon töitä. Haaveesta on tullut Matille pakkomielle. Hänen mielessään ei ole enää mitään muuta kuin oma talo Helsingin omakotitalo alueelta, jossa hinnat havittelevat pilviä. Vain se oli tärkeää. Haaveen pohjalla oli koko ajan ajatus siitä, että vaimo ja lapsi palaavat, kun omakotitalo on saavutettu.

 Hänelle muodostui selkeä päivärutiini. Aamulla hän heräsi aikaisin töihin ja töistä hän tuli suoraan kotiin. Koska rahan tarve oli valtava, ei pelkkä päivätyö riittänyt. Matti rupesi pitämään hierontoja kotonaan ja välittämään varastettua tavaraa. Pimeillä hommilla hän sai helposti lisä tienestiä. Jossain välissä hän ehti käydä myös tapaamassa tytärtään ja lenkkeilemässä. Rutiineillaan Matti kuvitteli pysyvänsä järjissään. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa ymmärtää, kuinka suuri hänen pakkomielteestään oli tullut ja kuinka se hallitsee hänen elämäänsä.

Matille pelkkä oma elämä ei riittänyt. Hän halusi nähdä, miten onnelliset perheet elävät, ja millaista on heidän arkensa. Matti hankkii kiikarit ja muistiinpanovälineet ja alkaa kuljettaa niitä mukanaan juostessaan. Hän pysähtyy tiettyjen talojen kohdilla ja tarkkailee perheitä. Matti kirjoittaa ylös kaiken näkemänsä. Hänelle kertyy paljon tietoa omakotitalo asujista. Kaiken tämän ohella haave vain vahvistuu. Tämä on sitä, mitä Matti elämältään haluaa.   

Kun Matti viimein on saanut suurella vaivalla rahat kasaan, hän ostaa täydellisen omakotitalon pienellä pihalla. Lopputulos ei kuitenkaan ollut sitä mitä hän odotti. Hänen entinen vaimonsa ja lapsensa eivät palanneet hänen luokseen, eikä täydellinen idea perheestä omakotitalossa toteutunutkaan. Matista tuli entistä yksinäisempi ja hän erakoitui katkerana omaan taloonsa.

Matti kuvaa hyvin suomalaista sisukkuutta. Päämäärä, jonka Matti oli itselleen kehittänyt, oli myös saavutettava. Hänelle oli saman tekevää, mitä muut siitä ajattelivat tai mitä keinoja hän käyttää haaveen saavuttamiseen. Selvää oli kuitenkin se, että Matin mielenterveys horjui. Jollain tapaa voisi kuvitella, että Matti yritti ostaa entisen vaimonsa ja lapsensa takaisin talolla, mutta omissa ajatuksissaan hän kuitenkin halusi vain hyvää hyvyyttään varmistaa perheelleen turvallisen kodin. Matin ajatus siitä, että ero oli pelkkä väliaikainen uhkaus ja talon hankkiminen ehto vaimon ja lapsen paluuseen oli kuitenkin vain hänen itsensä luoma harha, jolla hän uskotteli itselleen parempaa tulevaisuutta.

Päämäärä

Mikä päämäärä on? ”Paikka tai tila johon pyritään, määränpää, päätekohta (lopullinen), tavoite, tarkoitus, tarkoitusperä” kertoo suomisanakirja.fi. Näin sanalle päämäärä on saatu lyhyt ja ytimekäs selitys. Onko sanakirjan vastaus kuitenkaan oikea, tai edes riittävä selittämään merkityksellisen sanan sisältöä ja tarkoitusta. Päämäärällä voi olla paljonkin toisistaan poikkeavia merkityksiä eri ihmisille.

                      ”Paikka tai tila”, eikö päämäärää voi vain yksinkertaistaa tekemällä siitä konkreettinen asia, tai esineellistämällä se? ”Määränpää, päätekohta”, kun päämäärä on tavoitettu, onko se kokonaan siinä? Unohtuuko koko asia heti? Eikö päämäärän saavuttamisesta voi saada pidempiaikaista iloa? ”Tavoite, tarkoitus, tarkoitusperä”, voiko päämäärä todella olla tarkoitus jollekin? Laajemmin ajateltuna sanakirjan selitys tuntuu hyvin suppealta ja puutteelliselta. Mitä kaikkea päämäärä sitten voi olla?

                      Päämäärät voivat olla pieniä, suuria tai vaikka koko elämän ajan mielessä olevia haaveita, tai tavoitteita. Onko pienen lapsen päämäärä yhtä arvokas ja tärkeä, kuin aikuisen. Kukaan ei voi sanoa, kenen päämäärä on tärkein tai suurin, tai kuka haluaa tavoittaa päämääränsä kaikista suurimmalla innolla. Päämääriä on mahdoton vertailla keskenään. Kuitenkin omat päämäärät voi olla helpompi laittaa järjestykseen, koska jokainen tietää itse, mitä haluaa eniten ja mikä on itselle tärkeää.

 Lapsella päämäärä voi olla vaikka kultamitali koulun yleisurheilukilpailuissa. Nuori aikuinen saattaa havitella hyvää uraa merkittävänä poliitikkona ja eläkeläinen pyrkii hankkimaan vielä joskus loma-asunnon Monacosta. Kaikki nämä päämäärät ovat aivan erilaisia, mutta kuitenkin jokaiselle itselle enemmän tai vähemmän merkittäviä. Joillekin päämäärän saavuttaminen on vain pieni ilo elämässä, mutta ääripäässä on aina joku jolle päämäärän saavuttaminen on ehto onnelliseen elämään.

Jokaisella on ainakin yksi toive, haave tai tavoite. Nekin ovat jonkinlaisia päämääriä. Päämäärästä voi kuitenkin muodostua väistämätön osa ”have to do –listaa”. Silloin päämäärä ei ole enää se hyvä ajatus mielessä. Päämäärän saavuttamisesta tulee pelkkää suoritusta ja tavoitettunakin se on vain itsestäänselvyys, mikä oli pakko saada tehtyä, eikä siitä silloin pysty enää edes iloitsemaan tai nauttimaan.

Mitä sitten kun päämäärä saavutetaan? Siitä voi saada hetkellisen riemun, joka antaa innostusta uusiin päämääriin. Tai ehkä päämäärän saavuttamisesta hyötyy jotenkin saamalla siitä jotain konkreettista irti. Päämäärä voi myös olla saavutettuna jokin mielen oma tila. Esimerkiksi onnellisuus tai mielenrauha ovat helpotusta vaikkapa kovan stressin jälkeen. Tämän tyyppisiä saavutuksia täytyy myös pitää yllä.

Kuten voi huomata ja päätellä, päämäärä todella on laaja käsite ja sen täydellistä selitystä on lähes mahdotonta sisällyttää yhteen lauseeseen. Vaikka aiheesta kirjotettaisiin kokonainen kirja, voi jonkun mielestä jotain oleellista puuttua. Jokainen siis pitäköön mielessään oman päämäärän ja ymmärtäköön sen juuri niin kuin itse haluaa ja antaa myös muille mahdollisuuden siihen.

Kilpailu

Nyt on vihdoin se suuri päivä, jota olen odottanut. Vaikka sanotaan, että voitto ei ole tärkein, on se kuitenkin kaikkien tavoite kun kilpailemassa ollaan. Eihän kukaan tullut tänne pitämään yllä vain kivaa kisa tunnelmaa.  Kilpailemassa me täällä olemme. Aikaisemmin olen voittanut vain itseni, mutta tänään se ei riitä. Taso on liian korkea siihen, että olisin vain hyvä, tänään minun täytyy olla paras.

    Lämmittelin raajojani kentän laidassa ja seurasin katseellani muita juoksijoita tekemässä omia harjoituksiaan. Minulla oli selkeä mielikuva jokaisesta kilpailijasta. Olin jo melkein varma siitä, kuka tulisi pärjäämään ja kuka ei. Teen saman kaikissa kilpailuissa, vertailen vastustajia ja suunnittelen kilpailun kulun etukäteen. Joskus olen jopa onnistunut arvaamaan tulokset lähes tulkoon oikein. Itseni sijoitan aina ensimmäiseksi, niin myös tänään. Tänään tahtoni voittaa, on suurempi kuin koskaan.
   Kuulin ilmoituksen, että kilpailumme alkaisi hieman myöhässä. Ei kuitenkaan mennyt kovin pitkään, kun meidät ohjattiin jo kilpailu paikalle. Joku kävi vielä tarkastamassa, että kaikki on varmasti paikalla ja oikeilla radoilla.
    Katsoin maaliviivaa tarkasti, keskityin vain siihen. En koskaan ajatellut matkaa jonka juoksen, vaan sitä, missä maaliviiva on. Näin sain matkani tuntumaan lyhyemmältä, ja itseni uskomaan, ettei sadan metrin juokseminen vie niin paljon aikaa, mitä se on aina ennen vienyt. Aika jonka olen aikaisemmin sataan metriin käyttänyt, tuntuu nyt naurettavan pitkältä, ja olen varma siitä, että tänään, tässä kilpailussa, tässä tilanteessa, juoksen uuden ennätyksen.
    Kaikki on valmista kilpailua varten. Jokainen kilpailija on valmiina lähtöasennoissa. Nyt en enää ajattele turhia tai yhtään mitään muutakaan, odotan vain lähtölaukausta ja sitä, että saan juosta. Lähettäjä aloittaa, enkä kuule enää mitään muuta. Keskityn ainoastaan tähän hetkeen ja olen valmiina lähtemään.
    Hengitin syvään ja tuijotin maaliviivaa. Siinä se on, eikä kauemmaksi mene. Nyt minun tarvitsee enää juosta sinne ensimmäisenä. Voisiko tehtävä olla tämän helpompi? Ehkä, jos minulla ei olisi vastustajia, mutta niistä pääsee eroon ajatuksen voimalla.
    Lähettäjä ampui lähtölaukauksen ja sillä sekunnin sadasosalla olin jo liikkeessä. Tunsin jokaisen liikeen mikä kehossani tapahtui. Joka kerta kun ponnistin itseni maasta irti, tiesin liikkuvani eteen päin, ja joka kerta kun putosin takaisin maahan, tiesin, että pääsen taas ponnistamaan itseni maasta irti ja eteneväni jälleen.
   Pian olen maalissa ja kun olen siellä, minun ei tarvitse enää juosta. Tämä ajatus saa minut juoksemaan yhä innokkaammin ja juostessani nopeammin tiedän saavuttavani tuloksia ja samalla tahtoni voittaa kasvaa entisestään. Matkani ei ole enää pitkä. Mutta saavutanko mitään? Saavutanko pelkästään yhden mitättömän tavoitteen, vai saanko tästä tavoitteesta pidemmäksi aikaa jonkinlaista onnea? Juoksuni järki on kuitenkin vain koko ajan paremman tavoittelemisessa. Koskaan en pääse loppuun, vaikka maaliin olen juossut monia kymmeniä ja satoja kertoja.
   Jälleen yhden kerran olen maalissa.  Ensin iloitsen, mutta sitten muistan, että kilpailu on nyt ohi ja minulla on edessäni jälleen uusi kilpailu ja päämäärä.